Dinskun kanssa käytiin pyörähtämässä Tampereen kansainvälisessä 4.5. Tuomarina oli Rodney McDowell, joka on kasvattanut houndeja ja sanoikin katselleensa niitä 40vuotta, kun junnu-uroksia yritettiin laittaa seisomaan paremmin.
Tuloksena ERI ja luokkansa toinen. Arvostelussa oli ainakin siitä, että saisi olla paremmat merkit. Onhan ne houndit paremman värisiä, joilla selkeästi on värimerkeissä reunat eikä ne ole tuollain kun Dinskulla on vähän ruskeaa mustassa.
Monet sanoivat jotain tuomarin tavasta käsitelllä koiria. Monet olivat sitä mieltä, että basset houndia ei saa ottaa korvista kinni, laittaa niitä suoriksi ja olla melkein nenä kiinni nenässä. Olen ehkä vähän eri mieltä, kun jotkut sanoivat, että se voi pelottaa houndia ja tuomarin ei kuulu testata luonnetta kehässä. Musta kehässä ei tuu palkita sellaista koiraa hyvin, jolla on rodulleen epätyypillinen luonne. Rotumääritelmässä kun lukee: ”Rauhallinen ja lempeä, ei koskaan vihainen tai arka.” ja musta muutenkin houndin tulisi olla rotuna sellainen, joka kestää vieraan käsittelyä lähes leikiten. Tottakai vähän saa esimerkiksi niiata kun selkää painetaan tai sellaista pientä, mutta ei musta mitään sellaista hirveän suurta, että siitä näkyy selkeästi, että se koira oikeasti pelkää. Ja kyllä, voin sanoa tietäväni mitä on omistaa koira, joka ei tykkää esimerkiksi vieraiden miesten käsittelystä, todettu mh:ssa äärimmäisen pidättyväksi & hitaasti lämpeneväksi ja jonka lisäksi mulla on myös Rimpsu, joka onkin sitten kanssa aivan omaa luokkaansa ollut joskus. Kuulin meinaan jossakin kehän laidalla, että ei tehnyt hyvää tämän koiran mieskammolle – no miksi pitää tuoda MIEStuomarille näyttelyyn, jos koira kerta pelkää? Silloin sitä ei viedä miestuomarille.
